Äikkiä se aika kuluu… Sitä oli ja meni lomat sitten taas. Heinäkuun 16. päivä kirmasin lomalaitumille – tänään, 16. päivä myöskin, palaan mieli maassa.
Ahdistaa, väsyttää. Kaiken kukkuraksi loman aikana mailbox on täyttynyt ties mistä – 471 uutta viestiä odotti ja toivotti tervetulleeksi lomilta. Uuuh. Ehkä tämä tästä. Pakko.
Päräytettiin Turun saaristoon s/s Ukkopekka -risteilyn merkeissä. Kaunis on saaristo, varsinkin elokuisen aurinkoisena kesäpäivänä. Yritin sinnikkäästi täyttää kamerani muistia siinä kuitenkaan onnistumatta. Ohessa muutama otos.
Continue reading
Edellinen kokemus (KIPU JA TUSKA) oli sen verran mukava, että huomenna jatketaan…
Operaation toisessa vaiheessa lähestytään asiaa toiselta puolelta suuta. Saas nähdä missä moodissa juhannuksen viettoon perjantaina?!?
Jos olisin riittävästi nuorempi, niin…
Continue reading
Tänään on pakko antaa periksi – menen iltapäivästä tänne. Viikonlopun yli selvisin kunnialla, kun mukana oli Burana 400 ja Ibuxin 400. Ilman ei pystynyt olemaan. Kauhulla vain kuuntelin aamulla tarinoita hammaskivuista, joissa ei edes 800:set proput auta. Onneksi minulle riitti olotilan helpottajaksi perustuotteet apteekin hyllystä, vaikkakin ei niitä kai ole tarkoitettu jatkuvalla syötöllä napsittavaksi. 
En kyllä vieläkään usko, että reikiä olisi – eihän niitä ole ollut 15 vuoteen… Sen on pakko olla jotain muuta, vai päättyykö hyvä hammaskuntoni?
Jääkiekon MM-kisat oli ja meni. Joku toitotti minulle kisojen aikaan, että Miroslav Satan olisi minun näköinen – tai minä olen Satanin näköinen.
Itse en ihan kyllä allekirjoita väitettä – vai olenko totaalisesti väärässä? Oi jospa joku olisikin verrannutkin ulkonäön sijaan meidän pelitaitoja ja nähnyt niissä edes jotain yhtäläisyyksiä!
Jalkani on pipi. Ei kiva – ja huvittavuuden huippuna on se, että “urheilijanuorukaisena” olisi luullut sen loukkaantuvan jossain kiivaassa kulmakahinassa mutta kun ei niin ei. Vaarattoman näköiset (leveät ja loivat kuin mitkä) kaupan portaat tekivät tällä kertaa toisesta jalasta juoksukyvyttömän.
Mutta minä en luovuta! Mies pitää saada pelikuntoon viikonlopun otteluihin. Pläni on selvä. Tänään töistä suoraan kotiin, saunaan ja muutama tötsy vaikka synttärilahjaksi saadusta konjakkipullosta. Pakko toimia.
Tänään on toinen lomapäiväni. Heräsin 9.34 kännykässä soivaan simpson introon. Ulkona sataa veden ja rännän sekoitusta. Pitäisikö tänään koittaa vesihiihtoa?
Pitkävetovinkki: Pelicansin voitosta saa tänään sellaisen kertoimen mitä keikossa harvoin näkee – lahtelaisten kotivoitto antaa rahat takaisin kertoimella 9.20!
Tänään on hiihtolomani, vai sanotaanko nykyään talvilomani, ensimmäinen päivä. Suksille en ole vielä päässyt, tuskin pääsenkään.
Miten käyttää hyödyllisimmin lomani? Hangille vapaalla tyylillä sauvomaan vai koneen ääreen tappamaan aikaa? No, huomenna käväisen kuitenkin ruotsimaalla – ehkä se “yllättävä ylimääräinen vapaa-ajan kuluttaminen” siitä lähtee. Sunnuntaina kun työt lähestyy olenkin sitten jo todennäköisesti siinä niin hyvä, että jo harmittaa kun se vapaa-aika loppuu!
Syntymäpäivän paras lahja tuli vaimolta. Epäselväksi jäi vain käsin tehdyn kirjoituksen asiasisältö? Kumpi siitä uudesta autosta loppujen lopuksi on enemmän iloinen, minä vai vaimo?No, anyway – hevosta sillä nyt ainakin vetää…