Jalkani on pipi. Ei kiva – ja huvittavuuden huippuna on se, että “urheilijanuorukaisena” olisi luullut sen loukkaantuvan jossain kiivaassa kulmakahinassa mutta kun ei niin ei. Vaarattoman näköiset (leveät ja loivat kuin mitkä) kaupan portaat tekivät tällä kertaa toisesta jalasta juoksukyvyttömän.

Mutta minä en luovuta! Mies pitää saada pelikuntoon viikonlopun otteluihin. Pläni on selvä. Tänään töistä suoraan kotiin, saunaan ja muutama tötsy vaikka synttärilahjaksi saadusta konjakkipullosta. Pakko toimia.